Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Olgan ja Einon yhteinen perhe

Ensimmäiset tärkeät yhteiset ratkaisut he tekivät juhannuksena 1925 Saman vuoden syyskuussa heidät vihittiin avioliittoon. Ensimmäinen lapsi syntyi toukokuussa 1926, viimeinen lapsista syntyi syyskuussa 1948. Kaikkiaan 12 lasta, jotka saivat kasvaa aikuiseksi. Elettiin Suomen historian vaikeimpia aikoja. Ensimmäiset lapset äitini synnytti kotonaan, oman äitinsä ja isänsä hellässä hoivassa.

 
Me nuoremmat synnyttiin Noormarkun sairaalassa. Silloin asuttiin Kivirannan kylässä. Sota, ja sen jälkeisestä pula-ajasta yhdessä äidin ja isän kanssa selviäminen, kasvatti ahkeran sosiaalisen ja eteenpäin pyrkivän lapsilauman.

 
Olin  seitsemänvuotias kun tapahtui perheeni suurin järkytys. Simo-veli kuoli 21-vuotiaana reippaana nuorena miehenä. Tätä äitini sydän ei tahtonut kestää. Alkoi raskaat lääkäri- ja sairaalassakäynnit. Muistan ne monet sydänkäyrät, jotka hyppivät tiheinä, hyvin epätasaisina, välillä vaarallisen näköisenä viivana. Laitoin käteni omalle sydämelleni. Sieltä kuului tasaisesti jums, jumps, jumps samaan malliin kuin kellon pikkuviisari.

 

Meitä oli kotona kolme nuorinta lasta. Vanhemmat lapset olivat lentäneet pesästä ja perustaneet omat perheensä. Isän työtaakan ymmärsin vasta vanhempana. Lehmät lypsettiin kaksi kertaa päivässä silloinkin kun äiti oli sairaalassa. Sen työn isä osasi, pyykinpesu oli hankalampaa. Isänkin askel alkoi lyhentyä. Hän oli 61-vuotias, kun äiti kuoli. Minä olin vielä 16 vuotias, Pirkko oli 14 ja koulu kesken. Niin siinä sitten kävi, me ei vielä pärjätty ihan itseksemme. Pentti tuli Tampereelta: "lähde sinä Sinikka mukaan. Tampere on tehtaitten kaupunki ja paljon työpaikkoja, minä autan alkuun."

 

Se oli hieno tarjous, mutta jaksaako Aune kolmen lapsen lisäksi auttaa vielä minuakin ?  Minä muutin Aunen ja Pentin kotiin. Pirkko kävi koulunsa ja muutti myös Tampereelle. Samana vuonna Terttu muutti entiseen kotiini Taunon vaimona, siellä alkoi uusi sukupolvi kasvattaa lapsiaan.

 
Muutto Tampereelle osoittautui oikeaksi. Aune ja Pentti rakensivat talonsa yläkerran valmiiksi ja me päästin sinne asumaan. Vieraassa kaupungissa uuden elämän alkua helpotti Aunen hieno auttavainen luonne. Heillä tunsi olonsa kotoiseksi. Tämän huomasi myös hänen työnantajansa, niinpä Tasavallan presidentti myönsi Aunelle Valkoisen ruusun ritarikunnan ansiomitalin.

 
Tänä päivänä me kaikki perheen lapset olemme eläkeiässä. Takana on pitkää onnellista elämää. Ainoastaan Sauli, Simo, Veikko ja Terttu on äidin ja isän kanssa taivaassa. Me muut jatkamme elämäämme. Tapaamme toinen toisiamme. Puhelemme vanhoista ja uusista asioista: lapset ja lastenlapset, uudet sukupolvet ovat meille kaikille hyvin tärkeitä. Sukujuhlissa on edelleen vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne.

 Sinikka Lehtonen

 

 

 

 

 

©2017 sukujuttu - suntuubi.com