Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

             von GROTHUSEN

Olga Josefiina Mannilan äidin sukua, isän puolelta.

 

Ajanlaskun alussa meri peitti alleen Kellahden. Maankohoamisen myötä meren alta paljastui asutukseen soveltuvaa maata. Kellahti-nimellä onkin alun perin viitattu paikalla sijainneeseen merenlahteen. Myöhemmin se on tullut nimeksi paikalla sijaitsevalle kylälle. Kellahden läpi on virrannut Kellahdenjoki, joka on aikojen kuluessa muuttunut lähes puroksi.

Nimi Kellahti (Kjällfjärd, Kelefjärd, Kieldfjerdh, Kielefjerd) pohjautuu todennäköisesti henkilönnimeen Kjäll, jota on käytetty sekä Suomessa että Ruotsissa. Joskus on arveltu, että sana pohjautuisi Ruotsin kielen sanaan Kjäll, lähde. Nimistötutkijan mukaan on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että avoin lahti olisi nimetty jonkin lähteen mukaan.

Ahlaisten nimistö osoittaa, että ensimmäiset asuttajat tulivat joko meren takaa tai pohjanmaan rannikolta, ja olivat Ruotsalaisia. Ensimmäisissä Ahlaisten veroluetteloissa 1500-luvulla Kellahti on jo asuttu.

Lyttylä ( Lyttskär, Lytteböle, Lötteböle, Lyftböll, Luftböle) on yhden manttaalin suuruinen säterirustholli, mutta oli entiseen aikaan seitsemän äyrin verotila.

Grothusen on vanha aatelissuku, jonka juuret menevät Westfaleniin ja siellä Kreis  Ludinghausenissa sijaitsevaan Nordkirchenin kylään. Täällä suku asui ja vaikutti jo 1300-luvulla.

Grothusenin kantatilalta suku haarautui yhdessä von Morrien (Morian) ja useiden muiden sukujen kautta Müsteriin ja Liivinmaalle.

Musta surma eli hirmukuolema raivosi seudulla 1300-luvun keskivaiheilla.

Grothusenin kantatilalla asuva suku hajaantui.

Westfaleniin Nordkirchenin kylään jäi kuitenkin kantatila, joka vieläkin on Grothusen-suvun hallussa. Tilalle johtaa tie, joka kantaa nimikylttiä Grothüsenweg eli Grothusenien tie.

 

von GROTHUSEN

 

Otto von Grothuss

Grothusen-suvun eräs haara muutti 1400-luvulla Kuurinmaalle, jossa Otto von Grothusen omisti vuonna 1490 Glebau-Krottuschin ja Zeimen sekä useita muita tiloja. Zeime (Szeime) sijaitsee nykyisen Liettuan alueella.

Lapset: OTTO von Grothuss

 

Otto von Grothuss

Puoliso: Margaretha von Holstfer

              Isä: von Holstfer-suvusta

              Äiti: von Uexküll-suvusta

                      üexkül-suvun omistama linna sijaitsi Väinäjoen (Düna) varressa 30 km                       Riian kaupungista itään. Saman suvun hallussa oli üxkulshofin kartano                       aivan Liivinman itä-osassa

Lapset: OTTO

            Thomas k. ennen 1572. Auf Schwitten- mainitaan asiakirjassa vuodelta 1543

            Herman Auf Bersteln- mainitaan asiakirjassa vuodelta 1543

            Detlef Auf Neuenhof- sukuhaara näyttää sammuneen.

 

Otto von Grothuss peri isältään Otto von Grothussenilta Schwittenin ja Bernsteinin ja osti vuonna 1505 Ruhenthalin.

Rauhanlaakso eli Ruhenthal sijaitsee Zeimen kylästä 50 km koilliseen. Kun Itämeren rannalta Liban (Liepaja) kaupungista matkustetaan 100km suoraan itään saavutaan Ruhenthaliin. Lähellä nykyisen Latvian ja Liettuan rajaa sijaitseva kylä löytyy kartalta.

Aikanaan veljekset jakoivat suvun tilat siten, että Otto sai Ruentalin, Tuomas Schwittenin, Detlef Neuenhofin ja Herman Bernsteinin. Detlefin sukuhaara näyttää sammuneen, mutta muut veljekset kukin muodostivat omat sukuhaaransa Ruentaliin, Schwitteniin ja Bernstelniin. Sukukunta laajensi jatkuvasti omistuksiaan siten, että sen hallussa oli eri ajanjaksoina ainakin 50 eri tilaa Kuurinmaalla ja Liivinmaalla ja heidän käskyvallassaan oli enimmillään liki 56 000 hehtaarin maa-alueet. Suvun jäseniä esiintyy sekä liiviläisessä että kuurilaisessa ritarihuoneessa numeroilla 4 ja 50. Tällöin nimet on kirjoitettu von Grotthuss tai von Grothuss. Suvun jäseniä elää edelleen Kuurinmaalla, mutta maaomaisuutensa he ovat aikanaan menettäneet kommunismin myllerryksessä.

 

Otto von Grothuss

s. k.12.11.1576 Auf Ruhenthal, Hzgl. Kurld. Rat. Mainitaan asiakirjassa vuodelta 1543. Hän oli raatihuoneen jäsen 1542-60

Puoliso: Elisabeth von Ungern  Mainitaan asikirjassa vuodelta 1577

              Isä: Heinrich von Ungern

              Äiti: Gertrud von Tiesenhausen

Lapset: Otto k. viim 12.01.1603 Auf Gross-Lassen, Kurld

             Diedrich k. 19.09.1599 Auf ruhenthal, Hzgl. kurld. Rat 

             Mainitaan asiakirjassa 1588

             CHRISTOFFER

 

Christoffer on Ruhentalista Meselowiin muuttaneen (Meselov tai Meselau) kantaisä, joka eli ja vaikutti täällä vuonna 1579. hän omisti Meselowin tilan Löserin pitäjässä Liivinmaalla.

Hänen mukanaan Ruentalista Meselowiin tullut kantasuku sammui Liivinmaalla 1715, mutta suvun ulkomaille muttaneet haarat jatkuivat.

Kellahden kylän ja kartanoiden menneisyys ulottuu Liivinmalle, nykyisen Latvia alueelle.

Seuduilla oli 1500-luvulla suurmaanomistajana Grothusenin aatelissuku, joka oli alunperin saksalainen. Liivinmaalla eli vielä vuonna 1597 Christoffer von Grothusen. Hänen ainoasta pojastaan, ratsumestari Otto von Grothusenista tuli Kellahden kartanon omistaja.

 

Christoffer von Grothuss

s.1530 Liivinmaa k. 1600

Puoliso: Catharina von Lüdinghausen

             Isä: Georg von Lüdinghausen

             Äiti: Ilse von Fricks

             Kylien Meselov ja Löser välissä sijaitsee Kuien, josta Catharina olli kotoisin

Lapset: OTTO Johan von Grothusen 1586

 

Otto von Grothusen syntyi vuonna 1586 Meselovissa Liivinmaalla. Aikuisikään ehdittyään hän, monien muiden Baltian aatelisten tavoin, vannoi uskollisuudenvalan Ruotsin kuninkaalle.

Aluetta hallinneet Puolalaiset eivät katsoneet tätä hyvällä. Ruotsi teki valtausyrityksiä Liivinmaalla, mutta vuosina 1601-1602 yritykset kuitenkin päättyivät tappiollisesti. Otto von Grothusen menetti kaiken omaisuutensa ja muiden Ruotsia puolustavien aatelisten tapaan hänen oli lähdettävä maasta.

Grothusenista tuli Ruotsin sotavoimien upseeri. Hänet ylennettiin ratsumestariksi 1612.

Grothusenin uskollisuus ja sota-ansiot palkittiin 16.4.1614. Hän sai Norrköpingin kokouksen ehdoin mm Ulvilasta 14 taloa. Talojen joukossa oli kuusi taloa Kellahdelta ja yksi Lyttylästä. Näillä läänityksillä Otto von Grothusenin menetykset Liivinmaalla oli korvattu.

Aluksi Grothusen kirjoitti nimensä liitteksi ”till Liittoböle”, joten Lyttylä on ilmeisesti ollut hänen perheensä ensimmäinen asuinpaikka.

Ratsumestari Grothusen, jota eräissä lähteissä mainitaan majuriksi, jätti sotimisen 1630-luvun alussa. Tällöin hän oli jo 60-vuotias. Hän muutti Kellahden kartanoon, josta hän valvoi rälssejään.

13.1.1631 Grothusen sai säterioikeudet.

1632 Kellahdella oli myös käytössä tuulimylly.

Vuonna 1634 Kellahden kartanon voutina toimi Petteri Larsson. Tällöin majurin palveluksessa oli seitsemän renkiä, yhdeksän piikaa, kaksi miespuolista palvelijaa, kokki, kaksi kalastajaa, seppä Jacob ja puuseppä Erik. Kolme vuotta myöhemmin Kellahden tilan viljelijänä toimi Otto von Grothusen nuorempi. palvelusväen määrä puolittui.

Suomen suuriruhtinaskuntaan muodostettiin 1600-luvulla jahtivoutijärjestelmä, jonka tehtävänä oli tehostaa petojen metsästystä.

Vuonna 1638 Otto von Grothusen nimitettiin koko Suomen ensimmäiseksi jahtimestariksi.

Hänen valvonnassaan olevat käräjien valitsemat jahtivoudit järjestivät petojen pyynnin, pitivät silmällä pitäjäläisten rakentamia susiansoja ja järjestivät tarvittaessa suuria jahteja.

Majuri Otto von Grothusen aateloitiin vuonna 1642, jolloin hänet otettiin aatelismiehenä Ruotsin ritarihuoneen jäseneksi. Kokemäeltä hän sai vielä 2.5.1653 haltuunsa kuusi rälssitilaa, joista yksi sijaitsi Köörnilässä, kaksi Hyrkölässä, kaksi Järilässä ja yksi Sonnilassa.

Kauan Otto ei kuitenkaan ehtinyt nauttia näistä tiluksistaan, sillä hän näyttää kuolleen samana vuonna n. 83-vuotiaana. Hänet on haudattu Porin kaupungin kirkkoon. Hänen hautansa kuitenkin tuhoutui myöhemmin kirkon palon yhteydessä.

Majuri oli myötämielinen Porin kirkkoa kohtaan. Vuonna 1643 hän lahjoitti kirkolle hopeisen ehtoolliskannun, joka painoi 72 luotia. Kannussa oli Grothusen-suvun vaakuna ja sen jalkaan oli kaiverrettu O.G. Tämä kallisarvoinen muinaiskannu kuitenkin valettiin uudestaan 1733, jolloin siihen lisättiin 28 luotia hopeaa ja kullattiin sisältä. Grothusenin nimi ja vaakuna säilyivät kuitenkin tässäkin kannussa. Otto lahjoitti veljensä Henrikin kanssa Porin kirkkoon vuonna 1643 kahdeksanhaaraisen kynttiläkruunun.

Vuonna 1631 hän oli lahjoittanut kirkolle samettisen alttarivaatteen. Tästä tehtiin myöhemmin piispanpenkin peite, mutta koko komeus tuhoutui Porin kirkon palossa 1852.

Ratsumestari Otto von Grothusenin mukana kulkeutui kuumaa balttialais-saksalaista aatelisverta Liivinmaalta Satakuntaan. Otto von Grothusenin jälkeläisten suonissa virtaa von Tiesenhausenien, von Ungernien, von Rosenien, von Wrangelien, von Ludinghausenien, von Friksien ja monien muiden aatelisten verta, jotka vuosisatojen ajan päättivät Itämeren maakuntien kohtaloista.

 

Otto Johan von Grothusen

s.1586  k. 1658 Ahlainen

Puoliso: Elin Hansdotter Lejon

              s. 1582 Ahlainen k. 1652 Ahlainen

 

Otto von Grothusenin vaimo oli Elin Hansdotter Lejon, joka oli Liivinmaan maaherran Hans Björnsson Lejonin ja Karin Henriksdotter Horn af Kancasin tytär. Elin oli äitinsä kautta sukua kuuluisalle sotapäällikkö Evert Hornille: Elin ja Evert olivat serkuksia.

 

Lapset: HENRIK von Grothusen n. 1629

            Axel von Grothusen

            Johan von Grothusen n. 1620

            Otto von Grothusen

            Georg Kristoffer von Grothusen

            Elisabet

 

Elisabet oli luonteeltaan ilmeisen kiivas, sillä rukouspäivänä 1658 hän riiteli Turun tuomiokirkossa rouva Liljeholmin kanssa. Rouva Liljeholmin pieni lapsi halusi äitinsä myötäilemänä kiivetä Elisabetin syliin, mutta Elisabet ei antanut lupaa. Tämän vuoksi rouvat alkoivat äänekkäästi riitelemään kesken kirkonmenojen. Jumalanpalvelus jouduttiin hetkeksi keskeyttämään. Kirkon konsistori käsitteli asiaa kirkkorauhan rikkomuksena. Aatelisnaisena Elisabet ei voinut suorittaa tavanomaista rangaistusta eli istumista kirkon ovella. Sen sijaan hän luovutti tietyn rahasumman kirkon kassaan. Samoin rangaistuksi joutui myös Rouva Liljeholm, aatelisnainen hänkin. 

Perinnönjaon jälkeen Elisabet sai Lyttylän, jonne hän muutti asumaan aviomiehensä kanssa.

Elisabet on haudattu Turun tuomiokirkkoon 25.3.1670

 

Henrik oli sotilasarvoltaan kapteeni ja omisti Yyterin säterin Ulvilan pitäjässä. 2.5.1653 hän sai Pihlajaveden kartanon Pihlajaveden pitäjästä Liivinmaalla menettämien tilustensa tilalle. Hän oli Ruotsin valtiopäivillä 1653. Sai haltuunsa Kellahden kartanon 1658

Henrik ehti olla kartanonomistajana 8 vuotta ennen kuolemansa, sillä kartano siirtyi hänelle veljensä Oton kuoltua. Henrik kaatui sodassa, mutta kuolinpaikasta ei ole tietoa. Hänet haudattiin Poriin 1666. Henrikin kuolemanjälkeen kartano siirtyi (Georg) Christoffer von Grothusenille.

 

Henrik von Grothusen

s. n.1629 Ahlainen k. 16.02.1666 Ahlainen

Puoliso: Brita Sabelhjerta

              s. 1600  k. 1670

              Isä: Jakob Sabelhjerta, ratsumestari

              Äiti: Anna Margaretha Stålarmi

              Molemmat vanhemmat olivat Ruotsin ritarihuoneen jäseniä.

Lapset: JOHAN von Grothus n.1650

             Hindrich von Grothusen

             Christoffer von Grothusen

 

Georgin kuoltua 6.2.1670, kartanoa alkoi isännöimään seuraava miespuolinen perijä, Johan von Grothusen. Johanin aikana Ruotsin valtakuntaa hallitsi Kaarle XI, joka pani vuonna 1680 toimeen ison reduktion eli läänitysalueiden palauttamisen takaisin valtiolle. Sen seurauksena Grothusenit menettivät läänitysalueina saamansa tilat 1683. Peruutus oli kuitenkin lyhytaikainen, ja pian Grothusenit saivat maansa takaisin.

Johan hallitsi Kellahden Säteriä kuolemaansa saakka 1703.

 

Johan von Grothus

s.n.1650 k. 16.12.1703

Puoliso: Margaretha Böningh

              s. 1660 Noormarkku  k. 29.12.1740 Ahlainen

Lapset: Elisabeth Margareta von Grothusen 29.4.1683

             Gustav Henrik von Grothusen 7.11.1686

             Otto von Grothusen 21.11.1689

             Carolus von Grothusen 18.11.1692

-         von Grothusen 1695

Margareta von Grothusen 1695

CHRISTINA von Grothusen 11.2.1700

Magnus Reinhold von Grothusen

Johan Reinhold von Grothusen

 

Aikakauden siveyskäsitykset poikkesivat nykyisistä. ”epäsiveellisten elämäntapojen” vuoksi saattoi 1700-luvulla saada koviakin tuomioita. Johan von Grothusenin ja Margaretha  Böningin poika Johan Reinhold oli vuonna 1706 syytettynä oikeudessa kahdesta ns. lapsen ruokkojutusta.Hänet oli määrätty maksamaan elatusapua Kellahtilaisen Lisbeta Simontyttären ja Längelmäkiläisen Valpuri Matintytären synnyttämille tyttölapsille.

Kun Johan Reinhold oli tuomittu kummankin naisen kanssa istumaan jalkapuuhun kirkon eteen, hän kieltäytyi vedoten aatelissukuunsa. Tämän jälkeen hänet tuomittiin Turun linnaan, jossa hän luultavasti rettelöitsi jatkuvasti. Lopulta Johan Reinhold von Grothusen mestattiin hirttämällä.

 

Seuraava kartanon isäntä oli Magnus Reinhold von Grothusen. Hänen aikanaan Suomea vallitsi Isoviha. Suuri Pohjan sota päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721, jonka jälkeen pakomatkalla olleet palailivat takaisin asuinsijoilleen. Kellahden Säteri säilyi isonvihan jälkeen omistajasuvullaan ja säilytti säterinoikeutensa. Suku ei kuitenkaan pystynyt enää velkaantumatta hoitamaan tilaansa.

Vänrikki Magnus von Grothusen testamenttasi vuonna 1725 oman osuutensa sisarelleen Christina von Grothusenille ja hänen puolisolleen, kornetti Bengt Westerlundille. Viisi vuotta myöhemmin Margareta Böningkin (1740) luovutti osuutensa Westerlundeille.

Bengt Westerlundin raha-asioiden jouduttua tappiolle, alkoi tilan vähittäinen siirtyminen pois Grothusenin-suvun hallusta. Vuonna 1740, kun Margareta Böning kuoli joutui Westerlund myymään puolet tilasta tukholmalaiselle Per Lindelille. Jo viidenvuoden kuluttua Lindell myi osuutensa porilaiselle kauppiaalle, raatimies Karl Indebetoulle. Kului jälleen viisi vuotta, niin Bengt Westerlund myi omankin puolikkaansa Karl Indebetoulle. Kauppahintaan 6000 kuparitaaleria.

Aviopari Christina von Grothusen ja Bengt Westerlund olivat varanneet kaupanteon yhteydessä itselleen ja jälkeläisilleen Ämttöön torpan.

Ahlaisissa pitkään asuneen Grothusenin aatelissuvun edustaja kuoli torpan emäntänä 1762.

 

Christina von Grothusen

s.11.02.1700 Ahlainen., Kellahti  k. 12.12.1762 Ahlainen

Puoliso: Bengt Westerlund

               s.1.5.1682 Ahlainen k.6.4.1765

Lapset: BENGT Westerlund 1.3.1725

            Johan Magnus Westerlund 8.11.1726

            Karl Jakob Westerlund 8.9.1727

            Otto Westerlund 31.1.1731

            Gustavus Reinhold Westerlund 30.8.1733

            Petrus (Petter) Westerlund 2.2.1736

            Maria Kristiina Westerlund 1.8.1739

 

Bengt Westerlund

s.1.3.1725 Ahlainen Kellahti  k. 30.12.1784 Ahlainen Kellahti

Puoliso: Britha Esajasdotter

             s.25.01.1724 k. 19.11.1808 Ahlainen Ämttö

Lapset: Friedrich 16.12.1748

            Johannes 24.9.1750

            Carl Gustav 10.12.1752

            Maria Kristina 19.3.1755

            BENJAMIN 9.3.1758

            Josef 18.5.1760

            Johan 27.12.1762

            Margaretha (Greta) Sofia 22.3.1765

            Ulrica Bengtsdotter 10.2.1768

 

Benjamin Westerlund

s. 09.03.1758 Ahlainen,Ämttö  k. 17.10.1822 Ahlainen, Kellahti

Puoliso: Maria Johansdotter Erholm

              s.20.06.1760 Ahlainen, Svartö  k. 01.02.1837 Ahlainen, Kellahti

Lapset: Joseph Khristian 27.3.1790

             JOHAN Magnus 4.6.1791

             Kaisa Greta 24.10.1793

             Elisabeth 8.9.1797

 

Johan Magnus Westerlund

s. 04.06.1791 Ahlainen, Ämttö  k.20.10.1865 Ahlainen

Puoliso: Katarina Margareta Ersdotter

              s.01.10.1790 Antora  k. 18.05.1849 Kellahti

Lapset: Gustaf Johan 25.5.1812 Ahlainen. Kellahti

             Salomon 14.12.1814 Ämttö

             KARL Fredrik Westerlund, Magnusson 11.7.1817 Kellahti. Lautakota

 

Karl Fredrik Westerlund, Magnusson

s. 11.07.1817 Kellahti, Lautakota  k.

Puoliso: Fredrika Gustafsdotter Varnberg

              s. 25.05.1821 Ahlainen, Lamppi

              Isä: Gustaf (Kustaa)  Michelsson Varnberg

              Äiti: Anna Henriksdotter

Vihitty: 01.12.1816

Lapset: Josef 16.3.1844

             Wilhelmina 4.9.1846

             Karl Fredrik 30.8.1849

             Elisabeth 2.11.1852

             ANNA Sofia 24.1.1856

 

 

Anna Sofia Westerlund

s. 24.01.1856 Kellahti k.11.06.1932

Puoliso: Klas Fredrik Fredriksson Mannila.

             s. 28.07.1849  k. 17.01.1928                        

Vihitty: 25.03.1879

Lapset: Alma Irene 18.06.1887

             Viktor Johannes 26.01.1890

             Rosa Vilhelmiina 5.3.1894                                                 

             Anni Sofia 23.06.1896

             Enok Augurtus 3.1.1898

             Bertta Maria 26.3.1901-30.11.1977

             OLGA Josefina 3.3.1904-196

 

 

von Grothusenin suku päättyi Suomessa viimeiseen miespuoliseen jäseneen 1740.

Suvun vaakunan virallinen käyttö päättyi silloin, mutta nyt sitä voi käyttää sukututkimuksissa, ym.  papereissa.

von Grothusenit olivat jo aateloituja Liivinmaalla 1500-luvulla. Suomessa aatelointi tapahtui 1642, Kuninkaan toimesta, numerolla 276. Suomesta vaakuna ja tiedot löytyvät Ritarihuoneelta, Helsingistä.

 

Lähteet: Raimo Rosholmin arkisto, Matti Jokinen- Kellahti entisajan kartanoiden ja torppien kylä, Internet.

 

 

 

 

 

©2017 sukujuttu - suntuubi.com